Karjalan Tykistökilta ry
EtusivuEmptyAjankohtaistaToimintaHallitusMuseotykkiJäseneksi?Linkit

Tapahtumakertomukset

- Kiltamatka Viroon 8. -10.5.
- Vierailu ampumaharjoituksessa 27.11.
- Tutustuminen Salpalinjaan ja Kotkaniemeen 14.9.2013
- Kiltailta Utissa 6.3.2013
- Ampumaharjoitusvierailu 7.11.2012
- Tallinan retki toukokuussa 2011
- Kannaksen retki 2010
- Kuvakavalkadi kiltaretkestä Vienan Karjalaan 10.- 14.7.2006
- Matkakertomus kiltaretkestä Vienan Karjalaan 10.- 14.7.2006


Matkakertomus kiltaretkestä Vienan Karjalaan 10.- 14.7.2006

VIENAN KARJALA 10.-14.07.2006

Taivas jylisi ja salamoi. Puut olivat luokilla tuulen voimasta. Olimme majoittuneet hotelli Fregattiin, ja sen mökkeihin Karjalan Tykistökillan matkalla Vienan Karjalaan. Kostamuksen kaupunki pilkotti järven takaa. Kaiken kaikkiaan Kostamus vaikuttaa melko suomalaiselta kaupungilta, ja suurin osa taloista onkin suomalaisten rakentamia. Rehellisesti sanoen ne onkin helppo erottaa katukuvassa. Viheralueitakin hoidetaan ja ympäristö on siistiä. Kostamus on nuorten kaupunki ja keski-ikä onkin n. 40 v. Huomioitavaa on, että kansallisuuksia on useita kymmeniä. Kaupungin laidalle on rakennettu uusia hienoja omakotitaloja, mutta perinteisiä karjalaisiakin alueita on.

Kostamuksen malmikaivos savupiippuineen ja rakennuksineen on mahtavan näköinen. Kostamusjärvi toimii kaivoksen jätevesialtaana; ja sen huomasi lievästä vihreästä väristään. Toivottavasti kaivoksen saastuttama järvi ei aiheuta haittaa ympäristölleen. Seurasimme linja-autosta ainakin kymmenen kilometriä pohjoiseen vievän tien vasemmalle puolelle kasattua jätekivivuorta.

Matka jatkui tasaisesti 20-50 kilometrin tuntivauhdilla, lähempänä kuitenkin ensimmäistä nopeutta, kohti Vuokkiniemen kylää. Meillä oli erittäin hyvänä oppaana "rajamies" evl evp Teuvo Saharinen. Mahtavia metsiä ja keloja ihaillessamme Saharinen totesi niiden olevan Potemkin -kulisseja; eli kapean metsäkaistaleen takana oli mahtavia hakkuuaukkoja. "Harmaan puun" siemen oli hyvin itänyt - olihan kelopuita tosi paljon. Korkeilta vaaroilta näkyi maisemaa useita kymmeniä kilometrejä. Mäet olivat jyrkkiä, tie mutkikasta ja "rosoista".

Vuokkiniemen kyläkaupassa puhuttiin suomea, tai paremminkin karjalaa. Kylä oli elävä, siisti karjalaiskylä. Monet yrittivät ikuistaa kamerallaan saman maiseman, jonka I K Inha on aikoinaan kuvannut. Tosin siitä ajasta oli muutama iso mänty kasvanut kuvauslinjalle. Kuvauspaikka oli kellarin suulla; kellari johti harjun läpi karjasovhoosiin.

Ensimmäisen Vienan päivän tavoite oli Uhtua eli nykyiseltä nimeltään Kalevala. Matka sinne johti Vuokkiniemen ja Vuonnisen kautta. Matkalla pysähdyimme karjalaisten vanhan kalmiston kohdalla Tollojoella. Kalmiston vieressä oli suomalaisten majoituskorsujen jäänteitä. Uhtuan keskustan suora pääkatu on arviolta pari kilometriä pitkä. Keski-Kuittijärven niemessä, pari kilometria Lönnrotin puusta, joka oli keskustan tuntumassa, sijaitsi uudehko mökkimajoitusalue. Meidän majoituspaikkkamme taas oli kaksikerroksinen hotelli Welt lähellä keskustaa Keski-Kuittijärven rannalla.

Ennen Kalevalaa oppaamme Teuvo kertoili Eldankajärven laulun synnystä. Laulussa mainitut paikat olivatkin kaikki reittimme varrella. Mm. Kiskis- kukkulat….muna…sekä.. makkara. Kiipesimme menetetyn Munakukkulan laelle, jonne venäläiset olivat rakentaneet muistomerkiksi jalustan tykkeineen. Muistomerkki oli sinäkin päivänä kukkien ympäröimä. Taisteluhaudat risteilivät kukkulan laella.

Suomalaisia Uhtua-seuran jäseniä oli samanaikaisesti matkalla Kalevalaan ja muistomerkillä he tarjosivat meille lauluesityksiä hanurinsoiton säestyksellä. Kuulimme mm. Uhtua-linnun laulun; se on mm. yksi Kalevalakoruista. Uhtua-seura on rakennuttanut Kalevalaan mm. koulun ja sairaalan.

Matkan jatkuessa Kalevalasta kävimme myös Röhönranta -laulun syntysijoilla Röhö-järvellä. Hiekkarantaisessa niemessä ei ollut enää asuintaloja eikä muitakaan rakennuksia. Kuva voitiin edelleen piirtää hiekkarantaan. Hiekkarantaa pitkin käveltiin Sinisillalle, joka oli suomalaisia partioita varten rakennettu silta kauniista niemen kärjestä toiseen. Sinisilta oli kaarisilta - vaakasuunnassa. Sillasta oli jäljellä enää paalurivit; kansi oli poltettu.

Röhöstä matkattiin aikaisemmin mainittua nopeutta Pääjärven ja Kiestingin kautta Louheen. Tasaisen täristyksen jälkeen odotettiin etelään johtavaa Muurmanskin tietä.

Kiestingissä oli kehitys pysähtynyt tai ainakin hidastunut. Pääkadun lankuista tehty jalankulkukäytäväkin oli osittain lahonnut, rapistuneita, autioita taloja oli keskustassa ja viheralueita ei näkynyt.

Louhessa käytiin kiertoajelulla ja sen jälkeen lähdettiin etelään, kohti Vienan Kemiä, Muurmanskin valtatietä pitkin. Matka oli pysähtyä, kun myrsky oli kaatanut koivuja tielle. Linja-auto sopi kuitenkin ohi. Matka muuttui tärinästä keinumiseksi. Varovaisesta ajosta huolimatta auton pohja hipaisi pari kertaa tietä.

Ennen Vienan Kemiä oli käytöstä poistettu sotilaslentokenttä. Kaupungissa näkyi myrskytuulen jälkiä. Majoituspaikkaamme hotelli Prichalia, joka oli Vienan meren rannalla, lähestyttäessä näimme kaksi tulipaloa. Ilmeisesti siellä poltettiin vain purkukuntoisia taloja. Aunuksen retken joukko oli myös tullut tänne 1919-1920 vallatakseen kaupungin, mutta voimat oli huvenneet soiden ja erämaan ylittämiseen. Lähes samoin kävi naapurille talvisodassa, jossa venäläiset joukot marssivat täältä Raatteen tielle, ja lyötiin siellä. Kaupungissa oli useita satoja vuosia vanha puukirkko, jota voitiin katsella vain ulkoa päin. Keskustan rapistuneessa tiilisessä kirkossa oli jatkuvasti toimituksia.

Vienan Kemistä matka jatkui etelään ja myöhemmin länteen kohti Rukajärveä. Rukajärveltä löytyi vanhoja taistelupaikkoja muistomerkkeineen ja taisteluhautoineen.

Taistelupaikkojen, seudun historian ja nykyolojen lisäksi kuulimme matkan aikana mm. suomussalmelaisten kohtaloista sotien aikana sekä selostuksen kanuunan ja haupitsin eroista.

Hyvin toimivaa huoltoa ei juuri huomaa. Päivittäiset ruoat ja päiväkahvit syntyivät Olli Krögerin johdolla nopeasti. Kuljetus sekä majoitusjärjestelyt hoituivat Petri ja Julia Reunaselta mainiosti.

Kiitokset kaikesta niin järjestäjille kuin matkaseuralaisillekin!

Mikkelin Seudun Kenttätykistökillan puolesta matkaa muisteli

Seppo Pirinen

Teksti Seppo Pirinen
Kuvat Olli Kröger


© Karjalan Tykistökilta ry. 2010