Karjalan Tykistökilta ry
EtusivuEmptyAjankohtaistaToimintaHallitusMuseotykkiJäseneksi?Linkit

Kiltatykki 122 H 10-40

Tykin "strategiset" mitat:
Kaliiperi:121,9 mm
Putkipituus:1560,14 mm, kal
Ammuksen paino:22,8 kg
Lähtönopeus:335 m/s
Kantama:7,6 km
Koro:-3 - +44,5°
Sivu - vasemmalle:2° 35'
Sivu - oikealle:3° 1'
Paino:1331 kg


Muutamia vuosia sitten Suomen Tykistömuseon muutettua Hämeenlinnaan Linnan kasarmille, museo tarjosi killoille ja tykistöhenkisille yhteisöille museotykkejä nimikkotykiksi hoitovastuulle. Ajatuksena oli yhdistää tykki ko. joukon tai killan perinteisiin ja näin saataisiin tykki jatkuvaan huolenpitoon.

Karjalan Tykistökiltakin innostui asiasta ja tykiksi valittiin 122 H 10-40. Kyseinen tykki valittiin, koska rykmentin sodanjälkeinen usein käytettämä leiritykki 122 H 10-30 oli jo varattu. Tämän tykin putkinumero on 4298 ja lavetti 348. Putki on valmistettu Putilovin tykkitehtaalla Pietarissa ja modifioitu 1940 Suomessa. Tykki löytyy Suomen Tykistömuseosta paikalta n:o 26. tykkiin Karjalan Tykistörykmentillä ei ole varsinaista perinnettä, jollei huomioida perinnejoukko-osaston KTR 2:n talvisodassa käyttämää 122 H 10-kalustoa.

Perustykkinä on 122 mm:n ranskalais-venäläinen haupitsi vuodelta 1910, jonka ranskalainen Schneiderin tykkitehdas valmisti ennen I maailmansotaa Venäjälle Kruppin tykkiä vastaavana versiona. Tehdas myi valmistuslisenssin Putilovin tykkitehtaalle. Tykissä on vaippavahvisteinen putki, ranskalainen joustolaitejärjestelmä ja suora palkkilavetti. Lukko on kierrelukko. Laukausyhdistelmä on kartussilaukaus. Kilpi on alaosastaan kaareva ja ylhäältä suora. Tykissä on teräsvanteiset puupuolapyörät.

Neuvostoliitossa ryhdyttiin uusimaan 1920-luvun lopussa tsaarin ajan tykistöä ja erääksi uusinnan kohteeksi otettiin 122 H 09- ja 10-kalusto. Panostilaa suurennettiin, putkeen lisättiin suuhidastin ja lavettia vahvistettiin. Panostilan laajennus nosti lähtönopeutta 335 m/s:sta 361 m/s:iin, näin ollen kantama kasvoi 8,7 km:iin. Näin syntyivät tykkimallit 122 H 09-30 ja 122 H 10-40. Talvisodan aikana saatiin näitä molempia tykkimalleja sotasaaliiksi. Moskovan rauhan aikana meillä aloitettiin modernisoimaan myös aiemmin meidän hallussa ollutta 122 H -kalustoa. Niihin tehtiin samat muutokset kuin mitä Neuvostoliitto asemodifikaatiossa oli tehnyt. Osaan tykeistä asennettiin myös suuhidastin.

Näin syntyivät mallit 122 H 09-40 ja 122 H 10-40. Sotien jälkeen 122 H 10-40 kalusto oli pääasiallisesti ampumaleirikäytössä, viimeinen ammunta tapahtui Tykistökoulun harjoituspatteristolla vuonna 1969. Killan nimikkotykki on varsin hyväkuntoinen. Tykille tehtiin perushuolto kohta valinnan jälkeen. "Tykkimestarina" ja huoltovastaavana on Jarmo Inkinen. Killan tarkoitus on ylläpitää tykin ulkoista kuntoa huoltamalla tykkiä aika ajoin, jotta se olisi jälkipolville nähtävänä yhtä näyttävänä, kuin se oli käyttöaikanaan.

Lähde: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918-1995, Jyri Paulaharju
Kuva: Tykistömuseo
Teksti: Olli Kröger

© Karjalan Tykistökilta ry. 2010